Blog

FOLKKIA JA POLKKAA: MELKEIN SIPERIA

Folkki on sellainen musiikki, jota kukaan ei kuuntele tarkoituksella, mutta tykkää ja tanssii aina kun se soi. Folkkifestarit ovat taas sellaisia, joihin harva menee tietoisesti ja yleensä sinne suunnataan jonkun oudomman kaverin houkuttelemana. Näin kävi minullakin kesällä 2015 ja niissä festareissa minulle avautui paljon mahtavia uutuuksia ja yllätyksiä. Kaikki tietävät Ruisrockin ja vastaavat isot festarit Suomessa tai muualla Euroopassa. Onko kuitenkin koskaan tullut mieleen kokeilla jotain täysin erilaista ja tavanomaisesta poikkeavaa?

Folk Summer Fest

Se on tapahtuma, joka kestää perjantaista sunnuntaihin ja joka järjestetään syvemmällä Venäjällä – Moskovasta itään tai etelään päin vuodesta riippuen, eli jokaisen eurooppalaisen silmissä kyseinen alue on jo Siperiaa. Se ei tosiaan ole eikä siellä kävele karhuja kadulla, vaan festarivieraiksi pääsevät sellaisetkin tähdet kuin Finntroll ja Tanzwut. Mitä? Suomesta ja Saksasta, kyllä, ja ilmeisesti ovat tykänneet olla siellä avolavalla keskellä metsää pikkukylän varressa pienen kaupungin alueella. Festarit järjestetään heinäkuun lopussa, joten yleensä huono sää ei häiritse juhlimista, nauttimista hyvästä tutusta ja uudesta musiikista eikä telttailua ja järvelle menoa.

Mikä Ihmeen Metsälava?

Asia pitää paikkansa: festarit järjestetään ihan oikeasti melkein kesken metsää ja lava rakennetaan jonkun olemassa olevan mökin viereen. Kun kävin festareissa itse, homma oli järjestetty The Wolves MC:n klubialueella eli siellä oli pyörinyt paljon porukkaa moottoripyörillä. Katsojat tulivat paikalle pääosin Moskovasta, jotkut tosin kauempaa, ja leirintäalue ei ollut mikään rajoitettu: sai pystyttää teltan sinne, mistä sopivalta tuntuva paikka löytyi. Pääsylippua ei tarvinnut näyttää kuin melkein lavan edessä, joten jos ei ollut kiinnostusta tuijottaa lavalla tapahtuvaa ja kiinnostuksen kohteena oli pelkkä musiikki ja luonto, lippua ei tarvinnut hankkiakaan.

Festarialueelle oli järjestetty pikkukioskeja, joista sai ostettua juotavaa ja jotain syötävää. Oli siellä myös markkina-alue, missä myytiin pääosin käsintehtyjä koruja puusta, hopeasta ja savesta – ja matkamuistoja, tietysti. Lava-alueen vieressä oli pikkulampikin olemassa, sellainen isolla laiturilla varustettu ajanvietepaikka. Kaikki mainitut asiat eivät kuitenkaan ole festareilla tärkeintä, sillä tärkeintähän on ääni! Ja siitä on pakko sanoa, että hyvää oli. En tiedä, miten akustiikka-asiantuntijat hoitavat hommansa, mutta tulos oli erinomainen. Sopivasti viritetyt korkeat ja matalat, sopiva äänen kovuus joka paikassa ja laadusta ei ollut mitään moittimista missään vaiheessa. Täydellistä!

Samuli: miks sä puhut suomea?!

Oli se poika muistaakseni Samuli nimeltään. Istuimme kaverin kanssa laiturilla, kun The Wolves MC:n ”pressansijainen” tuli paikalle ja sanoi, että pitää tulkata jotain englannista venäjäksi ja takaisin, koska paikallisten kielitaito ei riittänyt kommunikoimaan suomalaisen Finntrollin kanssa. Ai mitä, puhutko suomea? Siis puhdasta suomea? Kyllä, tulin Suomesta festareille… – Tule kanssamme! Samuli oli jo aikamoisessa kunnossa ja motoristiporukka oli saanut hänet juomaan yhä enemmän. Arvatkaa kuinka kaveri ihmetteli: tuli bändinsä kanssa jonnekin syvälle Venäjälle, keskellä metsää järjestettyihin festareihin ja siellä motoristituvassa aamuyöllä kuuli yhtäkkiä suomenkielistä puhetta. Ensimmäisen kysymyksensä on ollut: ”Mitä? MIKSI sinä puhut suomea?!” Hauskaa oli. Anteeksi Samuli, jos tämä jotenkin sinua vaivaa, mutta tuskin muistat: kannoimme sinut huoneeseesi neljästään, käsistä ja jaloista pitäen. Aamulla rumpali oli ihmetellyt kovasti, mitä sinulle tapahtui ja miten tulette jatkamaan matkaa – mutta kaikki järjestyi parhaalla tavalla. Tschuss!

Saksasta Eikä Rammstein

Finntrollin kappaleet olivat mahtavia kuulla keskellä metsää. Toisena yllätyksenä oli Tanzwut: aikaisemmin en ollut mitenkään kiinnostunut siitä bändistä, mutta festareissa niillä oli hyvä musiikki, hyvä show ja erinomainen meininki. Rakastuin niihin täysin ja silloin ensimmäistä kertaa mietin, että tällä porukalla on ehkä potentiaalia kasvaa Rammsteinia isommaksi – mutta viime vuosien aikana ei taida olla paljon kiinnostusta siihen. Joka tapauksessa, ne olivat koko festarin pointti – ainakin meikäläiselle.

Muita uusia pikkubändejä siellä on ollut sekä paikallisia että vierailevia, ja musiikki oli pääosin hyvää tai ainakin kuunneltavaa. Yleisesti ottaen se on ollut kiva kokemus käydä aivan toisenlaisissa festareissa ja nauttia ensin junamatkasta Moskovaan ja sitten liftaamalla hoidetusta reitin osasta paikan päälle. Musiikki, metsä, pikkulampi ja moottoripyörät: siinä ne Folk Summer Festin avainsanat ovat. Aivan mahtavaa, mutta seuraavaksi ehkä Rio.