Blog

HISTORIAA LAPIOIMASSA

Ensimmäisen kerran pidin juuri maasta nostettua historiaa käsissäni vuonna 2014. Oli toukokuu, vietimme vapaa-aikaa kaverin luona Tikkurilassa ja viikonlopun hellepäivä oli saanut meidät laiskoiksi edes hymyilemään, puhumattakaan mistään menoista jonnekin kävellen, junalla tai autolla. Kaverin parvekkeella oli tupakkasavua, jäävettä ja aurinkoa – ja jotain ihmeellisen näköisiä kolikoita sohvapöydällä. Olin tietoinen, että kaveri harrastaa ”jotain sellaista”, mutta en ymmärtänyt tarkalleen, mistä on kyse. Kotoaan löytyi pneumaattisia aseita, metallitutkia ja hyvin vanhoilta näyttäviä arvo- ja sotaesineitä. Kiinnostus voitti: lähdimme kaivamaan samana päivänä.

Hangon Vanha Raja

Heitimme autoon lapiot, metallitutkat, kamerat, hanskat ja suuntasimme Hankoon. Siellä sijaitsi neuvostoliittolaisten tukikohta vuosina 1940-1942 ja samalla alueella kulki väliaikainen maaraja. Hangolla on muutenkin pitkä, karu ja mielenkiintoinen sotahistoria, mikä tarkoitti meille yllätyksiä löydöissämme. Nykyisen rintamamuseon lähistöllä ei ollut mitään kulkuesteitä metsään, joten jätimme auton tien varteen ja kävelimme rohkeasti museoalueen läpi männikköön.

Ei kestänyt pitkään, kun metallitutka piipahti ensimmäisen kerran. Ihmeitä ei sieltä löytynyt vaan pari kuuluisan AK-47 -konekiväärin patruunaa – ehjinä. Emme silloin vielä ehtineet syventyä metsään ja himo jatkaa pidemmälle iski kaikkiin. Seuraavan kerran, kun metallitutka päästi enemmän ääniä, kaivoimme jo suuremmalla innostuksella ja päädyimme bunkkeriin. Siis sellaiseen, josta löytyi pieniä patruunalaatikoita, nykyihmisen silmään outoja metallipätkiä, vaaterättejä, mutta ei mitään todella arvokasta ja historiallisesti merkittävää – ei mitaleita, ei vöitä, ei kypäriä eikä aseita. Oli kuitenkin aikamoinen kokemus koskettaa sotaa käsin ja miettiä, millaisella vauhdilla kyseisestä bunkkerista sotilaat lähtivät, kun jättivät sinne kuitenkin suurehkon määrän varustusta. Jännittävää.

Joka Kesä Ainakin Kerran

Ja siitä kaikki alkoi. Muutenkin aikaisemmin löytötoimintaa harrastanut kaveri perehtyi siihen entistä enemmän ja meistäkin tuli kiinnostuneita kaivuretkien osapuolia. Koko hommaan lisäsi intoa se, että Suomessa ja Karjalassa pystyy tekemään löytöjä paljon paremmin kesäkaudella, jolloin lähtökin sujuu paljon helpommin – ei tarvita lumilapiota takakontissa eikä suuria määriä lämpimiä vaatteita ja jalkineita. Aina piti ehtiä kesällä kaivaa niin usein kuin se oli mahdollista – ja aina lähdimme jonnekin. Seuraavana Hangosta oli Loviisan ja Porvoon välinen alue, missä ei ollut tarkoitus löytää mitään sotaan liittyvää vaan porvariston aikaan käytettyjä esineitä: hopealusikoita, kolikoita, koruja ja niin edelleen. Emme ole ikinä myyneet yhtään löytöä, vaan ne koristavat kotiemme seiniä, vitriinejä ja työpöytien takalaatikoita tänäkin päivänä.

Suuntaa Joka Lähtöön

Näiden seikkailujen jälkeen jokainen meistä jatkoi omaan suuntaansa. Yksi innostui hommasta niin, että liittyi johonkin seuraan ja sai jotain lupiakin: kuulemma, joskus löytötoiminta on lain säätelemää. Joka tapauksessa, jotain byrokratioita tämä kaveri oli hoitanut ja voittanutkin, minkä jälkeen pystyy kaivamaan melkein missä vaan ja lisäksi saa tarvittaessa poliisien apua. Tämä kaikki on siis vain kaverin kertomaa ja hän keskittyy Suomessa vanhan ajan historiaan enemmän kuin sodan aikaisiin löytöihin.

Meikäläisen isovelikin kiinnostui, kun kuuli asiasta ja lähti Karjalan lähimetsiin. Hänelle kävi yllättävän suuri aloittelijan onni varsinkin ottaen huomioon se, että hän kulki reittinsä yksin: löytö paljastui neljäksi ase- ja varustelaatikoksi. Muutama 7.62 kaliiperin patruuna säilyy edelleenkin minulla kotona ruutipussin ja tykkiammuksen kaverina.

Jos haluaa jotain erikoista omaan viikonloppu- tai loma-aikaan, kannattaa ainakin kokeilla lähteä kaivamaan. Paikan valinta ei ole mikään iso haaste, sillä Suomi on täynnä historiaa ja kesällä kaivaminen on melko helppoa. Metallitutka on ainoa isompi työkalu, jota ilman on turha edes yrittää lähteä minnekään, mutta senkin pitäisi olla vuokrattavissa tai lainattavissa: googlettamalla löytää. Ja varoitus: tämä ehkä tylsältä kuulostava harrastus vie mukanaan niin nopeasti, että siinä vaiheessa kun huomaa olevansa jo kokonaan kiinni hommassa… on liian myöhäistä lopettaa. Kahdella sanalla kuvattuna tämä kaikki on adrenaliinia ja uteliaisuutta.