Blog

INSPIROIDU METSÄSSÄ

Kesällä on aina tekemistä ja aina löytyy paikkoja, missä juhlitaan – kesäkauden avajaisia seuraa festariaalto, jonka jälkeen syksyn tullessa keskitytään kesän saattoon kaikennäköisissä formaateissa. Joka viikonlopuksi on suunnitelmia ja menoja, ja kesäviikonloput vietetään kotona paljon harvemmin kuin talvivapaat. Lisäksi aika moni pitää lomansa kesällä, mikä taas vie ihmisen omaa itselleen varattua aikaa. Tässä muuten aiheeseen melkein liittymätön kysymys: miksi pohjoismaiden väki pitää lomansa kesällä ja lähtee loman aikana etelään, kun aurinko paistaa heinäkuussa omassakin maassa?

Jännittääkö Yksin?

Moni meistä kokee riittämättömyyden tunteen jäädessään yksin. Silloin aletaan soittaa vanhemmille, kavereille, tuttaville, vanhoille kollegoille ja ties kenelle. Mitä sen sijaan voisi tehdä, kun viikonloppumenoja on ollut liikaa eikä kavereiden kanssa hengailu enää inspiroi uusiin ajatuksiin? Pakata reppu selkään ja lähteä metsään pariksi päiväksi? Miksi ei?

Suomessa on lukematon määrä paikkoja, joissa voi telttailla järven edessä ja tuijottaa hiljaisuutta – ja katsoa myös sisään itseensä. Harva lähtee metsään yksin ihan noin vaan, mutta ensimmäinen tällainen lähtö jo todistaa: se kannattaa. Silloin löytyy vastauksia kysymättömiin kysymyksiin ja ideoita toteuttaa rohkeimmat suunnitelmat ja haaveet, joita aikaisemmin ei välttämättä ollut edes olemassa.

Järvien Rannoilla

Pohjoismaiden järvirannat löytyvät helposti googlettamalla – siis karttojen avulla satelliittinäkymä päällä. Se on nimittäin erittäin tärkeää etelämpänä Euroopassa: kerran olin suunnittelemassa omaa reittiä Itävallassa moottoripyörällä ja katson tiet kartalta. Teiden piti olla mahdollisimmat mutkikkaat ja kauniit, mutta en silloin tajunnut laittaa satelliittinäkymää päälle ja karttaa katsoessani päätin, että ”tämä järvi on hyvä teltta- ja motskaripaikka”. No voi voi: tulin paikalle kauniin kylän kautta ja järven ympärillä oleva alue oli rakennettu aivan täyteen. Keski-Eurooppa on muutenkin hyvin tiheään asuttua aluetta, mutta Itävallan kauneimmat paikat ovat ennätyksellisen tiukkoja eikä siellä edes kannata miettiä vapaata telttailumahdollisuutta. Jouduinkin kiertämään useita paikkoja sen jälkeen – moottoripyörällä, vesisateessa ja valopäivän ollessa jo ohi – ja päädyin onneksi ystävälliseen ja vieraanvaraiseen ”zimmer”-kyltillä varustettuun taloon. Tämän tarinan piti siis olla hyvä syy sille, minkä takia kannattaa suunnitella reitit Googlen karttojen avulla satelliittinäkymä päällä.

Mutta palataan Suomen ja pohjoismaiden metsiin. Täällä voi kiertää paikkoja täysin pelkäämättä sitä, että jää etsimään teltalle ja itselleen paikkaa keskellä kylää: pohjoismaat ovat tarpeeksi harva-asuttuja ja tilaa löytyy kaikille. Kun puhutaan inspiroitumisesta ja vastausten löytämisestä, kyse on samalla myös hiljaisuudesta, ja sitähän löytyy aina kauemmista metsistä ja järvistä.

Viiden Minuutin Suunnitelma Ja Lähtö

Kun suunnittelee jotain, odotukset ovat kovat. Mitä tarkemmat odotukset, sitä suurempi pettymys, joten ainakin oman kokemuksen pohjalta voin sanoa näin: puoli tuntia ennen perjantain työpäivän päättymistä ostetaan juna- tai bussiliput halutulle seudulle, töiden jälkeen tullaan kotiin, pikavälipala tarpeen mukaan, reppu selkään ja menoksi. Mitä reppuun laitetaan?

Aina halutaan mukavuutta. Tämän takia reppuun menee yleensä: hammasharja, shampoo, kahvimuki, taittuva tuoli, vedenkeitin, vaatekaappi ja jenkkisänky. Yritetään ajatella asiaa toisesta suunnasta: miksi haluamme näitä mukavuuksia? Senkö takia, että meidän oma sisäinen energia ei riitä enää mihinkään? Tässä on hyvä syy olla pakkaamatta liikaa mukaan. Puukko, teltta, pikkukirves, tulitikut ja suolapurkki. Loput voi hoitaa matkan varrella.

Junasta tai bussista nousun jälkeen seuraa käynti kyläkaupassa hakemaan punaviiniä, kirsikkatomaatteja ja homejuustoa – ainakin meikäläisen tapauksessa. Nälän ollessa vakavampi mukaan mahtuu myös grillimakkarat. Siinä se! Pitkä, parinkymmenen kilometrin kävelylenkki metsän kautta järvelle, pimeä ilta, teltan pystytys, tuntemattomat metsästä kuuluvat äänet, kuutamo ja ajatukset tulevat kuntoon. Pikkuhiljaa, hitaasti alkavat pyöriä aivomekanismit, jotka vastaavat onnesta ja rauhasta. Eikä ollut mikään pakko keksiä suunnitelmia: kaikki menee niin hyvin kuin sen pitää mennä. Teltassa herätessä aamulla sen vasta ymmärtää.